keskiviikko 18. syyskuuta 2019

18.09.2019

On ikävä kokemus huomata kääntäjän ja kustannustoimittajan heikko yleistiedon taso jo kirjan ensimmäisellä sivuilla, se saa aina epäilemään koko käännöstä; kun jokin tuollainen yksityiskohta on selvästi väärin, kun sen virheellisyyttä ei ole missään vaiheessa huomattu, niin mitä muuta käännöksessä on vialla? Tämä epäilys jää kalvamaan.

Tänään koin sen Paul Austerin(1947-) romaanin Näkymätön(2010; Invisible, 2009) kohdalla; kääntäjä Erkki Jukarainen(1952-2013) kääntää seuraavasti heti sivulla 7:

...de Born oli neuvonut prinssi Henriä kapinoimaan isäänsä eli kuningas Henri II:ta vastaan....

Tämä osoittaa aika häkellyttävää historiallista ja kirjallisuudenhistoriallista tietämättömyyttä, kyseessä kun ovat Englannin kuningas ja Normandian herttua, Anjoun kreivi ja niin edelleen Henrik II(1133-1189) ja hänen poikansa ja kanssahallitsijansa, nimelliskuningas Henrik(1155-1183).

"Henrik, nuori kuningas"("Henry the Young King") kuten hänet tunnetaan  Englannin historiassa, jossa hän on jäänyt nuorempien veljiensä Rikhard I Leijonamielen(1157-1199) ja Juhana Maattoman(1167-1216) varjoon.

Toki kummatkin puhuivat äidinkielenään ranskaa, mutta tietenkään kääntäjä ei tässä vihjaa sitä meille - ja Ranskan Henri II ja Englannin Henry II ovat suomeksi molemmat perinteisesti Henrik II; hän on ollut autuaan tietämätön keistä on kyse; varmaankin hän on kuvitellut kyseessä olevan Ranskan kuninkaan ja tämän pojan. Ranskan kuningas Henrik II(1519-1559) on ajallisesti niin kaukana trubaduurirunoilija Bertran de Bornista(n. 1140 - n. 1205) että Jukarainen ei ole selvästikään tiennyt kummastakaan mitään, eikä kustannustoimittaja myöskään. 

Heti seuraavalla sivulla Jukarainen ei ole joko osannut, vaivautunut tai on unohtanut kääntää sanan loft (ullakko, luhti, parvi) suomeksi (...oliko se ylä- vai alakaupungilla, huoneistossa vai loftissa...), tai ehkäpä hän on vain tietoisesti tuottanut sekakieltä jota tapaa aivan liian usein - suomea, jossa on lauseiden keskellä englanninkielisiä sanoja osoituksena kulttuurillisesta rappiosta, kuvitelmasta, että tällainen laiskanpulskea menettely muka jotenkin osoittaa kielen olevan elävän omaksumalla aivan suoria lainoja muista kielistä. Sivulla 10 esiintyy taas prinssi Henri. Luulisi Ranskassa pitkään asuneen kääntäjän tietäneen enemmän, mutta ei...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti