05.10.2019

Ylläoleva vaikuttaa jälkikäteen pikkumaiselta, mutta sitten tulee mieleen sivun 104 "pneumaattinen tuubi" - eli putkipostikapseli...

Austerin myöhempien romaanien tapaan tämän teoksen ongelma on se, ettei hän näytä vaan kertoo. Ehkä hän ei enää kykene kirjoittamaan muuten kuin antamalla henkilöiden kertoa.

Yritän lukea läpi Rainer Maria Rilken(1875-1926) Malte Laurids Briggeä - ensimmäisen kerran poimin sen kirjaston hyllystä varmaankin noin kaksikymmentäviisi vuotta sitten, ennen kuin olin lukenut riviäkään hänen runoistaan.

Aina ennen jokin kirjan ensimmäisellä muutamalla kymmenellä sivulla tökki - ja nyt kirjan lukeminen luistaa hyvin, enkä saa enää mieleeni, mitkä kohdat minua aiemmin vaivasivat niin paljon, että lopetin lukemisen lähes alkuunsa. Christine Brahen hahmon luonne häiritsi hiukan, mutta oli lopuksi helppoa siirtää kuvaannollisia asetuksia mielessä ja siirtyä esiproustilaisen romaanin lukemisesta maagisen realismin eurooppalaiseen ennakoijaan.

Eikä uskonto, tuo Rilken runoudessa minua ärsyttävä hyvinvoivan ihmisen sipsutteleva, feminiinin miespastorin äänellä tapahtuva tekopyhä jeesustelu, ole tunkenut vielä esiin. Rilken uskonnollisen runouden ongelma on, että siitä puuttuu täydellisesti aidon, omakohtaisen kokemuksen tuntu.

Hän eli jopa oman aikansa, yhteiskuntaluokkansa ja kirjailijasäädyn mittapuitteissa helppoa, huoletonta elämää ilman suurempia ongelmia niin kauan kuin kirjoitti runoja. Menestys tuli hänen osakseen jo varhain, ihmissuhteissaan hän ei kokenut suuria myrskyjä.

Rilken tappanut syöpä iski vasta kun hän oli lopettanut runojen kirjoittamisen. Sen kohdatessaan hän ei enää löytänyt kokemalleen uskonnollisen runouden tai edes yleensä runouden muotoa.

18.09.2019

On ikävä kokemus huomata kääntäjän ja kustannustoimittajan heikko yleistiedon taso jo kirjan ensimmäisellä sivuilla, se saa aina epäilemään koko käännöstä; kun jokin tuollainen yksityiskohta on selvästi väärin, kun sen virheellisyyttä ei ole missään vaiheessa huomattu, niin mitä muuta käännöksessä on vialla? Tämä epäilys jää kalvamaan.

Tänään koin sen Paul Austerin(1947-) romaanin Näkymätön(2010; Invisible, 2009) kohdalla; kääntäjä Erkki Jukarainen(1952-2013) kääntää seuraavasti heti sivulla 7:

...de Born oli neuvonut prinssi Henriä kapinoimaan isäänsä eli kuningas Henri II:ta vastaan....

Tämä osoittaa aika häkellyttävää historiallista ja kirjallisuudenhistoriallista tietämättömyyttä, kyseessä kun ovat Englannin kuningas ja Normandian herttua, Anjoun kreivi ja niin edelleen Henrik II(1133-1189) ja hänen poikansa ja kanssahallitsijansa, nimelliskuningas Henrik(1155-1183).

"Henrik, nuori kuningas"("Henry the Young King") kuten hänet tunnetaan  Englannin historiassa, jossa hän on jäänyt nuorempien veljiensä Rikhard I Leijonamielen(1157-1199) ja Juhana Maattoman(1167-1216) varjoon.

Toki kummatkin puhuivat äidinkielenään ranskaa, mutta tietenkään kääntäjä ei tässä vihjaa sitä meille - ja Ranskan Henri II ja Englannin Henry II ovat suomeksi molemmat perinteisesti Henrik II; hän on ollut autuaan tietämätön keistä on kyse; varmaankin hän on kuvitellut kyseessä olevan Ranskan kuninkaan ja tämän pojan. Ranskan kuningas Henrik II(1519-1559) on ajallisesti niin kaukana trubaduurirunoilija Bertran de Bornista(n. 1140 - n. 1205) että Jukarainen ei ole selvästikään tiennyt kummastakaan mitään, eikä kustannustoimittaja myöskään. 

Heti seuraavalla sivulla Jukarainen ei ole joko osannut, vaivautunut tai on unohtanut kääntää sanan loft (ullakko, luhti, parvi) suomeksi (...oliko se ylä- vai alakaupungilla, huoneistossa vai loftissa...), tai ehkäpä hän on vain tietoisesti tuottanut sekakieltä jota tapaa aivan liian usein - suomea, jossa on lauseiden keskellä englanninkielisiä sanoja osoituksena kulttuurillisesta rappiosta, kuvitelmasta, että tällainen laiskanpulskea menettely muka jotenkin osoittaa kielen olevan elävän omaksumalla aivan suoria lainoja muista kielistä. Sivulla 10 esiintyy taas prinssi Henri. Luulisi Ranskassa pitkään asuneen kääntäjän tietäneen enemmän, mutta ei...